Parodia

Yleisradio tuore PR-ongelma uutisankkuri Kimmo Wilskan olutpilasta on jatkanut elämäänsä netissä. Yle joutuu käymään taistelua ylämäkeen saadakseen kaikki YouTubeen laitetut lähetyksestä kaapatut videot alasotettua. Ylellä on kuitenkin alasottoon lain mukaan oikeus. Ongelmallisempi Ylelle on tapauksesta tehty kekseliäs parodia, joka niinikään leviää netissä. 

Kuvan tekijä on tuntematon.

Olen sitä mieltä, että yllä oleva kuva ylittää teoskynnyksen, joten kutsun sitä teokseksi. Siinä on käytetty Ylen lähetyksestä otettua kuvankaappausta, jota on edelleenmuokattu ja otettu osaksi uutta teosta. Ylen lähetyksen jokaista yksittäistä kuvaa suojataan vähintään valokuvaajan oikeudella (Tekijänoikeuslaki 49 a §). Kuvan käyttö uudessa teoksessa vaatii Yleltä luvan, jollei käyttäminen perustu johonkin tekijänoikeuden rajoitukseen. Jos rajoitusta ei ole, yllä olevan kuvan tekijä ei voi käyttää tekemäänsä teosta ilman Ylen lupaa.

Kuvankaappaus Ylen uutislähetyksestä.

Mikäli Yle haluaisi tästä kiusallisesta kuvasta eroon, sillä voisi olla mahdollisuus vaatia sen alasottoa ja hyvitystä sekä korvausta kuvan tekijältä vedoten tekijänoikeuteen. Vaatimuksen oikeutus ei kuitenkaan olisi yhtä varmasti Ylen puolella kuin YouTube-videoiden alasotossa on, sillä vaikka mikään tekijänoikeuslaissa oleva poikkeus ei anna oikeutusta Wilskan kuvan käyttöön yllä olevassa teoksessa, voi se silti olla sallittua parodian perusteella.

Parodia on siitä erikoinen tekijänoikeuden rajoitus Suomessa, että siitä ei ole ollenkaan lainsäädäntöä, eikä se siten ole rajoitus ollenkaan. Hallituksen esitys 28/2004 toteaa lakonisesti, että Suomen laissa ei ole parodiasta poikkeusta. Silti oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että parodia on Suomessa sallittu. Se johdetaan tekijänoikeuslain 4.2 §:stä, joka sallii vapaiden muunnelmien tekemisen teoksista. Tämä pykälä on laissa lähinnä selvyyden vuoksi muistuttamassa, että ideoita saa käyttää vapaasti. Teoksia ei luoda tyhjiössä, joten kaikki teokset ovat enemmän tai vähemmän aiempien teoksien vapaita muunnelmia. Pykälä helpottaa tulkintaa silloin kun joku teos on selkeästi tehty käyttäen toista esikuvana, mutta ei lainaa mitään tekijänoikeudella suojattua. Yllä olevassa teoksessa on kuitenkin lainattu suojattua valokuvaa, joten siihen tarvitaan jokin peruste.

Pelastakaa pedofiilit -logo
(vasemmalla) ei loukannut
Pelastakaa lapset ry:n logoa.

Tekijänoikeusneuvosto otti kantaa parodiaan tuoreessa lausunnossa TN 2010:3. Siinä tekijänoikeusneuvosto toteaa, että yleensä on katsottu, että sallittu parodia hyödyntää alkuperäistä teosta täysin toisessa tarkoituksessa ja voi sen vuoksi olla itsenäinen teos. Vaikka lausunnossa viitataankin parodian oikeutuksesta vain 4.2 §:ään, kursiivissa oleva lainaus kuitenkin vaikuttaisi tarkoittavan, että teoksen kopioimista ainakin osittain uuteen teokseen olisi sallittua. Lausunto koskee Pelastakaa pedofiilit -sivustoa, joka kritisoi Pelastakaa lapset ry:n toimintaa internetin suodatuksen puolesta. Tekijänoikeusneuvosto tulkitsee Pelastakaa pedofiilit -logon itsenäiseksi teokseksi, joka on saatu aikaan vapaasti muuttaen Pelastakaa lapset ry:n logoa. Logoja vertailemalla havaitsee yhteyden niiden välillä, mutta Pelastakaa pedofiilit -logossa ei vaikuta olevan mitään suorasti kopioitua alkuperäisestä. Tekstin osalta tekijänoikeusneuvosto katsoi, että se koostui lähes yksinomaan Pelastakaa lapset ry:n sivuilla olevasta teoskynnyksen ylittävästä tekstistä, eikä siten ollut vapaasti muunneltu teos. Lausunnossa varotaan käyttämästä sanaa parodia tekijänoikeuden loukkauksen pohtimisen yhteydessä. Tekstin loukkaavuuden osalta ei käy ilmi miten paljon Pelastakaa pedofiilit -sivuston tekijä olisi saanut lainata muuten kuin sitaattina Pelastakaa lapset ry:n teoksesta. Lausunto jättää yhä avoimeksi kysymyksen voiko parodian perusteella ylipäätään suoraan kopioida osia toisen teoksesta.

Herkko Hietanen esittelee parodian nykytilaa Suomessa artikkelissaan Pelleily sallittu - Parodia tekijänoikeuden rajoituksena (Defensor Legis 1/2009) ja päätyy toteamukseen, että parodiasta pitäisi tehdä lakiin oma pykälä. Tähän on helppo yhtyä, sillä nyt parodian oikeutus perustuu lähinnä suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa toistuvassa toteamuksessa vanhastaan on pidetty parodiaa sallittuna, sekä korkeimman oikeuden "on katsottava" -tuomioon 1971 II 44 (Lapualaisooppera). Oikeuskirjallisuuden toteamusta voitaisiin tulkita oikeusperiaatteena, joka ohjaa 4.2 §:n tulkintaa siihen suuntaan, että muiden teoksia saa käyttää oman teoksen osana parodiatarkoituksessa. Rajat muiden teosten käyttöön osana parodiaa löytyisi kohtuullisen vaivattomasti ulkomaalaisesta oikeuskirjallisuudesta. Lapualaisooppera auttaa tulkitsemaan lakia parodiamyönteisesti silloin kun parodia on eri teoslajissa kuin parodioitava alkuperäinen teos. Tapauksen kohteena olevassa näytelmäteoksessa oli käytetty laajoja katkelmia kirjallisista teoksista vuorosanoina.

Yllä oleva teos on kiistatta parodia, sillä se tekee pilaa sekä esikuvanaan olevasta televisiolähetyksestä, että sen lähetyksen tuottajana toimivan yhtiön toimintatavoista. Teos liikkuu harmaalla alueella sen suhteen riippuuko sen käyttö Ylen lähioikeudesta kuvaan. Ehkä siksi teoksen tekijä onkin viisaasti pysynyt anonyyminä. Ylen on vaikea kohdistaa hyvitysvaatimusta tuntemattomaan tekijään – ja jos käy niin onnekkaasti, että Yle tarttuu vaatimuksineen kuvan käyttöön, kuva päätyisi heti kilpailevien mediayhtiöiden avulla suuren yleisön tietoon.

Alasottovaatimukset tästä blogista eivät menestyisi, sillä kuvat ovat merkinnässä tekijänoikeuslain 25 §:n nojalla.

Lähteet:
Tekijänoikeuslaki
Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2010:3
Hallituksen esitys 28/2004
Herkko Hietanen, Pelleily sallittu - Parodia tekijänoikeuden rajoituksena (Defensor Legis 1/2009, saatavilla Edilexin tilaajille http://www.edilex.fi/lakikirjasto/5940.pdf)
Harenko – Niiranen – Tarkela, Tekijänoikeus Kommentaari ja käsikirja (2006)
Pirkko-Liisa Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet (2005)