lauantai 3. joulukuuta 2011

Yksi ratkaisu hyvitysmaksukiistaan: yksityisen kopioinnin lopettaminen

Tekijällä on yksinoikeus valmistaa teoksesta kappale. Tekijän yksinoikeutta on rajoitettu siten, että yksityinen kappaleen valmistaminen on sallittua. Laskennallisesti tekijä menettää aina jotain, kun yksityinen kappale valmistetaan. Tätä menetystä kompensoidaan hyvitysmaksulla.

Olen leikitellyt ajatuksella, että mitä jos luovutaan kokonaan yksityisen kopioinnin rajoituksesta musiikki- ja elokuvateoksien osalta. Teoslajikohtainen rajoittaminen on mahdollista, sillä esimerkiksi tietokoneohjelmaa ei yksityisen kopioinnin sallittavuus koske. Yksityisestä kopioinnista luovuttaessa tekijät eivät enää menetä laskennallisia tuloja, joten hyvitysmaksukaan ei ole enää tarpeen.

Esimerkiksi kopiointisuojausten yleistyminen rajaa
mahdollisuuksia yksityiseen kopiointiin.
Reaalivaikutukset olisivat seuraavat: Radiosta ja cd-levyltä kopioiminen ei olisi enää sallittua ilman tekijän lupaa. Molemmat ovat uskoakseni auringonlaskun alaa ja vähentymässä. Kopion tekeminen cd:ltä ripatulta mp3-tiedostolta ei nykyäänkään ole sallittua, sillä tekijänoikeuslain 11.5 § tiukasti tulkittuna kieltää sen. Koska yksityisiä kopioita haluttaisiin kuitenkin jonkin verran tehdä, CD-levyjen mukana saatettaisiin alkaa myydä lisenssejä musiikin siirtämisestä mp3-soittimiin. Markkinat määrittäisivät tällaisen kopionnin hinnan. 

Joissain musiikkiverkkokaupoissa annetaan jo nyt lisenssi kopioida musiikkia esimerkiksi viiteen laitteeseen. Näin ainakin iTunesin suomenkieliset käyttöehdot toteavat. Yksityisen kopioinnin lopettaminen ei siten vaikuttaisi olennaisesti verkkomusiikkikaupoista hankittujen kappaleiden siirtämiseen laitteiden välillä, koska lupa kopioimiseen sisältyy ostohintaan. Verkkomusiikkikaupalle on muutenkin edullisempaa myydä kuluttajalle kapeita tekijänoikeuden osittaisluovutuksia (lisenssejä valmistaa tietty määrä kappaleita), kuin sähköistä palvelua musiikkiin pääsemiseksi; tekijänoikeuden luovutus on kokonaan arvonlisäverovapaata, palvelussa verokanta on 23% (arvonlisäverolain 45 §).

Elokuvateosten yksityistä kopiointia tapahtuu käsittääkseni lähes pelkästään digibokseilla televisiolähetyksistä. DVD-levyn tai Blu-ray-levyn kopioiminen edes yksityiseen käyttöön ei ole sallittua. Televisio-ohjelmien nauhoittamiseen tarvittaisiin silloin erikseen lupa. Todennäköisesti maksutelevisioiden yhteydessä lupaa tarjottaisiin lisäpalveluna. Mainosrahoitteisiin ja Ylen lähetyksiin lupa pitäisi hankkia joko kotitalouskohtaisesti, tai televisioyhtiö neuvottelisi ja maksaisi kaikille kotitalouksille luvan. Jos lupaa ei hankita, yksityinen kopiointi ei olisi sallittua – mahdollisesti ns. kopioinnin kieltävät flagit yleistyisivät tv-lähetyksissä. Muuten valvonta olisi lähes mahdotonta.

Yksityisen kopiomisen ala on nykyään todella kapea, kuten Petteri Järvinenkin on todennut. Jos luopuisimme siitäkin vähästä mitä on vielä jäljellä (musiikin ja elokuvateosten osalta), tekijälle ei enää koituisi niitä menetyksiä, joita koituu kun yksityinen kopiointi on sallittua. Yksityiselle kopioimiselle avautuisi uudet markkinat ja tekijän kompensaatio määräytyisi markkinaehtoisesti. Epäoikeudenmukaiseksi koettua pisteveromaista hyvitysmaksua ei enää tarvitsisi periä.

Mahdollisesti 15 miljoonan tuloihin ei näin päästäisi, mutta se olisi markkinatalouden realiteetti.